Narnia-blogi

Nimeni on Anna Amnell, ja minulla on kaksi blogia Narnia-kirjoista, -elokuvista ja C. S. Lewisista. Ne perustuvat suurelta osalta yliopistolliseen gradu-tutkimukseen, jonka tein Helsingin Yliopistossa englantilaiseen filologiaan vuonna 1971.
Kaikkien blogieni päivittyminen ja lyhyt info ja nuortenkirjani Suomen Nuorisokirjailijat.Tämän blogin rinnakkaisblogi on Narniassa. Hakusanat blogin pohjalla.

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007

C.S. Lewis ja naiset: äiti,sijaisäiti, lukijat, vaimo

Lukemattomat ihmiset kirjoittivat Lewisille ja hän vastasi yleensä heille. Amerikkalainen Kathryn Lindskoog kertoo siitä, kuinka hän sai vuonna 1956 apurahan opiskellakseen Englannissa ja meni ensi töikseen tapaamaan ihailemaansa kirjailijaa C. S. Lewisia. Hänen kirjallisuudenprofessorinsa, CS Lewis-tutkija Clyde Kilby oli varoittanut, että Lewis on naisvihaaja [womanhater]: Kilby oli jättänyt vaimonsa odottamaan autoon, kun oli mennyt tapaamaan Lewisia! Kathryn jännitti kovasti tapaamista.

Asetelma oli täysin identtinen sen kanssa, mitä olemme nähneet Richard Attenborough'n ohjaamassa elokuvassa Shadowlands(1993): Lewisin kirjojen ihailija [ Debra Winger ] menee jännittyneenä Oxfordiin teehuoneeseen, joka on sovittu kirjeessä tapaamispaikaksi. Elokuvassa kukaan ei liikahdakaan teehuoneessa, kun hän astuu sisälle. Tilanne on kankea ja muodollinen. Mutta tämä reipas amerikkalainen nainen huutaa huihkaisee: Onko täällä ketään, jonka nimi on Lewis! Estynyt ja hienostunut Lewis [Anthony Hopkins] nousee paikaltaan.

Lindskoogin kokemus oli täysin päinvastainen. Hän oli ehtinyt päästä juuri ja juuri sisälle rautatieaseman vieressä olevaan Royal Oxford Hotellin teehuoneeseen, kun roteva mies ponnahtaa seisomaan eräältä sohvalta ja huutaa huihkaisee: Hei, siellähän te olette! Mies on tyypillinen walesilainen, näyttää ennemminkin rugbyn pelaajalta kuin kirjallisuudenprofessorilta. Hän pyytää istumaan viereensä sohvalle ja tarjoaa tupakkaa. [Lewis oli aina savupilven ympäröimä.] Kun nainen sanoo, ettei polta, Lewis sanoo: Se on hyvä, sillä siihen kun oppii, siitä ei pääse eroon. Lewis ja Lindskoog keskustelevat leppoisasti ja hauskasti yli tunnin ajan.

Vaimo Joy Davidman Lewis

Lewis oli mennyt vähän aikaa aikaisemmin siviiliavioliittoon, joka oli pelkkä muodollisuus. Joy Davidman Gresham olisi karkotettu maasta, sillä hänen turistiviisuminsa oli vanhentumassa. Hänellä oli väkivaltainen alkoholisti aviomies, joka oli jättänyt hänet (1953) ja kaksi pientä poikaa, David ja Grahame Greshame, jotka hän oli tuonut mukanaan Englantiin. Joy halusi aloittaa uuden elämän Englannissa.

Joy Davidman oli juutalainen runoilija ja elokuvakäsikirjoittaja, entinen marksilainen, joka oli kääntynyt kristinuskoon lähinnä CS Lewisin kirjojen kautta. Kun Davidman sairastuu syöpään ja on kuolemaisillaan, hän ja Jack Lewis menevät naimisiin kirkollisen vihkimyksen kautta (1957). Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Joy parantuu.

Lewis oli löytänyt vaimon, joka sopi juuri hänelle: huippuälykkään, sanavalmiin ja laajalti lukeneen naisen, jota Englannin älykköjen ilmapiiri ei lannistanut. Joyn ja Jackin tarina on meille tuttu Varjojen maat -elokuvasta. Se on melko uskollinen todellisuudelle muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Edellä mainitun lisäksi: Joylla oli kaksi poikaa, eikä yksi kuten elokuvassa [toinen on kääntynyt juutalaisuuteen ja sanoutuu irti kaikesta Lewisiin liittyvästä. Oikeutensa Lewisin kirjalliseen jäämistöön pojat möivät jo vuosia sitten, mitä he varmaankin nyt katuvat. ]. Lisäksi Lewis ei menettänyt uskoaan vaimonsa kuoltua niin kuin elokuvassa viitataan joidenkin mielestä, ei ainakaan pitemmäksi aikaa kuin yhdeksi illaksi.

Ennen Joyn kuolemaa Lewisit tekivät pitkän matkan Kreikkaan yhdessä Jackin hyvän ystävän Roger Lancelyn Greenin ja tämän vaimon (myös Joy) kanssa (1960). Lewis oli suunniltaan surusta vaimonsa kuoltua. Joy Davidman oli 45-vuotias kuollessaan. Lewis kirjoitti salanimellä N.W. Clerk kirjan Grief Observed . Se oli jäädä täysin huomiotta, mutta TS Eliot pelasti sen, ja sitä pidetään nyt yhtenä Lewisin parhaimmista teoksista. (C.S. Lewis: Muistiinpanoja surun ajalta. Suom. Anna-Mari Kaskinen.)

Sijaisäiti Janie King Moore (1873-1951)

Lewis oli hyvin erikoislaatuinen ja ennakkoluuloton ihminen. Hän oli avulias ja antelias. Nuorena hän antoi ilmaisia tunteja opiskelijoille. Käännyttyään kristityksi hän tuki lukemattomia ihmisiä taloudellisesti. Hän hoiti dementoituneet koiransakin niiden oikkuja noudattaen, niin kärsivällisesti, että se herätti huomiota naapureissa. Vaikka hän oli itse rojalisti ja keskiajan ritariaatteen asiantuntija, hän ei ottanut vastaan lordin arvoa sanoen syyksi, että hänen Labour-puolueeseen kuuluvat pubikaverinsa pahastuisivat siitä. Hän vastusti tuskallisia eläinkokeita, ennen kuin se oli muotiasia.

Jack joutui teini-ikäisenä sotaan. Hän ystävystyi asetoverinsa Edward Cortnay Francis Mooren eli Paddy Mooren kanssa ja vieraili tämän kotona. Paddyn sisar Maureen [myöhemmin Lady Dunbar of Hempriggs] on todistanut kuulleensa, kuinka pojat vannoivat toisilleen, että jos toinen heistä kuolee sodassa, toinen pitää huolta molempien vanhemmista, Paddy Jackin isästä ja Jack Paddyn äidistä.

Jack joutui etulinjalle 19-vuotissyntymäpäivänään. Kun Jack haavoittui, rouva Moore kävi katsomassa häntä sairaalassa, mutta Jackin isä ei tullut käymään yhtään kertaa Jackin lukuisista kirjeistä huolimatta. Jackin veli Warren kertoo Lewisin kirjeiden alkupuheena olevissa muistelmissa tästä tapauksesta. 19-vuotias Jack tunsi isän hyljänneen hänet. Kun Paddy kuoli, Jack "adoptoi" rouva Mooren äidikseen ja Maureenin sisarekseen ja lupasi pitää heistä huolta. Tästä nuoren miehen ihanteellisesta päätöksestä oli kauaskantoiset seuraukset.

Jack Lewisia 25-vuotta vanhempi rouva Moore oli eronnut ja muutti tyttärensä kanssa Oxfordin lähelle. Jack asui heidän luonaan lomien aikana ja viikonloppuina, samoin Jackin veli Warren lomalla ollessaan. Tilanne salattiin kokonaan Jackin isältä, joka luuli elättävänsä vain opiskelijapoikaansa. Lewisin ystävät ovat sanoneet myöhemmin, kun rouva Mooren ja Lewisin suhteesta on alettu esittää monenlaisia olettamuksia, että heistä oli täysin normaalia, että joku huolehti poikamiehen taloudesta. Sitä paitsi sekä opiskelijat että ylipistonopettajat asuivat silloin enimmän ajan lähinnä yliopistolla olevissa asunnoissaan. Saatuaan vakinaisen viran Jack ja warren Lewis ostivat The Kilns –nimisen talon rouva Moreen kanssa, mutta talo oli kokonaan rouva Mooren nimissä.

[ Entinen oppilas George Sayer (Frequently Asked questions about C.S. Lewis): 'Some of those who have written about C.S. Lewis regard his living with Mrs. Moore as odd, even sinister. This was not the view of those of us who visited his home in the thirties. Like his other pupils, I thought it completely normal that a woman, probably a widow, would make a home for a young bachelor. We had no difficulty accepting her, even when we came to realise that she was not his mother.' ]

Rouva Moore oli varmaankin nuorempana ystävällinen äitihahmo, mutta hänestä kehittyi vanhemmiten perhetyranni, joka komenteli Jackia ja Warrenia, joka kutsui Jackin tilannetta "vapaaehtoiseksi orjuudeksi". Väitteet Lewisin ja rouva Mooren suhteen intiimiydestä ovat täysin olettamuksia. Ainoa viittaus siihen suuntaan voisi olla Lewisin muistelmissaan sanoma kohta, että hänellä oli silloin nuorena "valtava emotionaalinen episodi, josta hän ei voi puhua".

Äiti Flora Hamilton Lewis (1862-1908)

Clive Staples Lewis oli 10-vuotias, kun hänen äitinsä Flora (os Hamilton) kuoli. Flora oli yliopistotutkinnon suorittanut lahjakas matemaatikko. Hänellä oli läheinen ja lämmin suhde lapsiinsa. Hän luki heille, vaelteli heidän kanssaan luonnossa ja kasvatti heitä huolellisesti. Äidin kuolema oli murskaava isku. Kirjassa Velho ja leijona Digory on samassa tilanteessa.

Äidin kuolema sai pojat lähestymään toisiaan entistä enemmän, he olivatkin toistensa parhaat ystävät koko ikänsä. Isä etääntyi surussaan pojistaan. Se sai pojat pakenemaan entistä enemmän mielikuvituksen ja kirjojen maailmaan. Warrenista tuli upseeri, mutta hänkin oli kirjallisuudenystävä ja mukana kuuluisassa Inklings-ryhmässä, johon kuului myös Tolkien. Hän on kirjoittanut itsekin kirjoja. Warrenin tragedia oli alkoholism. Kirjallisuus oli Lewisin pakopaikka ja elämänura. Äidin kuoleman jälkeen menetetyn ilon hän löysi todella vasta kristinuskosta ja jo iäkkäänä miehenä rakkaudesta vaimoonsa, joka kuoli kuten äitikin syöpään.

Narnia-elokuvan teossa mukana olevan Douglas Greshamin haastattelu, jossa hän kertoo äitinsä ja Jack Lewisin suhteesta ja Jackin työstä.

Toinen Douglasin haastattelu. Siinä kerrotaan William Greshamin kirjasta, josta on tehty myös elokuva.

Warren Lewis, C.S. Lewisin veli.


Roger Lancelyn Greenin ja Walter Hopperin uusi elämäkerta Lewisista

Kotilieden artikkeli C.S. Lewisista ja siitä syntynyt keskustelu Blogisiskossa

Artikkeli Lewisista Vantaan Laurissa

Ei kommentteja: