Narnia-blogi

Nimeni on Anna Amnell, ja minulla on kaksi blogia Narnia-kirjoista, -elokuvista ja C. S. Lewisista. Ne perustuvat suurelta osalta yliopistolliseen gradu-tutkimukseen, jonka tein Helsingin Yliopistossa englantilaiseen filologiaan vuonna 1971.
Kaikkien blogieni päivittyminen ja lyhyt info ja nuortenkirjani Suomen Nuorisokirjailijat.Tämän blogin rinnakkaisblogi on Narniassa. Hakusanat blogin pohjalla.

perjantaina, heinäkuuta 04, 2008

Narnian tarinat - Prinssi Kaspian



Kuva: Buena Vista Finland

Koululaiset joutuvat joutuvat miehityksen pelossa elävästä Lontoosta miehitettyyn Narniaan, jossa narnialaiset elävät maan alla, pakolaisina omassa maassaan. Miehittäjävaltion kruunuprinssi Kaspian ja Narnian muinainen suurkuningas Peter eivät tule aina toimeen elokuvassa, päinvastoin kuin kirjassa, jossa tällaista konfliktia ei ole.

- Olisinpa lapsi, huokasin miehelleni, kun olimme katsomassa Prinssi Kaspian -elokuvaa. Lapsesta mahtaa tuntua aivan ihmeelliseltä, kun Narnian maailma on siinä hänen edessään valkokankaalla. Lumous säilyi onneksi aikuisellakin. Elokuva on monikerroksinen, siitä voi keskustella monilla tasoilla, monista näkökulmista.

Elokuvan tekninen huippusaavutus oli mielestäni "Ahti", joka nousee (slovenilaisesta) virrasta taistelemaan hyvyyden puolesta. Jo tuo kohtaus tekee elokuvasta muistissa säilyvän. Siinä oli oivallettu hyvin tämän mytologisen hahmon, veden symbolin, luonnonvoiman suuruus.

Velho ja leijona -elokuvan alku oli unohtumaton, me katsojat yllätyimme yhtä paljon kuin Lucykin joutuessamme Narniaan ensi kerran. Prinssi Kaspian alkaa myös vaikuttavasti. Renessanssin kirjallisuuden asiantuntija C.S. Lewis vie meidät keskelle Narnian tyypillisiä renessanssimaisia juonitteluja, joihin kuuluivat valtataistelu ja salamurhat: kruunuprinssi pakenee setänsä lähettämiä salamurhaajia. Kun on nähnyt Kaspianin sedän Mirazin (erinomainen Sergio Castellitto), tietää mitä tarkoitetaan renessanssihallitsijalla. Sitten tulee sota-ajan Lontoo. Kauhuja kaikkialla.

Noiden tapahtumien jälkeen täydellinen vastakohta: Narnian ihanat maisemat - Slovenian luoteisosan ja Uuden Seelannin maisemat. Ne ovat niin hätkähdyttäviä, että tuntuvat olevan kuin toisesta maailmankaikkeudesta, ja sellainenhan Narnia on, mielikuvituksen maailma, ja Aslan on (Lewisin omien sanojen mukaan "supposal") Lewisin kuvitelma siitä, millainen meidän maailmamme Jumala voisi olla tuollaisessa maailmankaikkeudessa. (Muistathan, kuinka Polly ja Digory hyppelevät Taikurin sisarenpoika -kirjassa maailmojen välisessä metsässä lätäköihin, joista pääsi erilaisiin maailmankaikeuksiin? Yhdestä livahti Narniaan Jadis.)

Prinssi Kaspian on kuitenkin ennen kaikkea seikkailuelokuva, jossa riittää toimintaa ja jännitystä. Lievitystä tuovat maisemien lisäksi miellyttävät näyttelijät ja valloittava hiiriritari Riipitsiip! Edmund (Skandar Keynes) on kehittynyt valloittavaksi nuorukaiseksi, ja Välimeren merirosvojen jälkeläinen Kaspian (Ben Barnes) on täydellinen satuprinssi. Vaikka tämä elokuva on poikien seikkailuelokuva, mutta se on myös koko perheen ja tyttöjen elokuva. Se on lastenelokuva, jossa pieni on suurta.

Olen laittanut blogiini linkkejä, joista pääsee lukemaan ammattikriitikoiden hyviä elokuva-arvosteluja. Tämä blogikirjoitus kuvaa niitä tunnelmia ja ajatuksia, joita elokuva herätti miehessäni ja minussa. Meillä ei ole ollut iloa lukea Narnia-kirjoja jo lapsina. Olemme lukeneet niitä kuitenkin ääneen omille lapsillemme, joten ne ovat tuttuja jo 1960-luvulta. Silloin joitakin kirjoista oli jo suomennettu, loput suomensin lukiessani niitä ääneen.

Kirjoittaessaan Narnia-kirjoja C.S. Lewis ajatteli kirjoittavansa lapsille, jotka joutuvat ehkä kokemaan atomisodan kauhut. Lewis oli kokenut itse nuorena miehenä ensimmäisen maailmansodan rintamalla Ranskassa ja muutama vuosi kirjojen kirjoittamista ennen myös toisen maailmansodan, siviilinä Hitlerin miehitystä pelkäävässä Englannissa. Kun arvioi Lewisin tai hänen ystävänsä Tolkienin kirjoja, kannattaa muistaa kirjoittajien kokeneen sodan kauhut itse. Heille sota ei ollut fantasiaa, vaan hirvittävää todellisuutta, johon ihminen voi joutua, vaikka ei haluaisikaan.

On sanottu, että Prinssi Kaspian -elokuva on ennen kaikkea elokuva ihmisestä, sillä elokuvan ongelmat johtuvat ihmisen pahuudesta, vallanhimosta, julmuudesta, petollisuudesta. On kyseessä sama teema kuin Hamletissa. 1500-luvun Englannin uskonsotien keskellä elävä katolinen Shakespeare ja 1900-luvun sodat kokenut anglikaani Lewis ovat armottomia ihmisen raadollisuuden kuvaamisessa. Prinssi Kaspian on kuitenkin optimistinen: ihminen voi muuttua, hänelle voidaan antaa uusi mahdollisuus niin kuin Mirazin hovimiehelle. Myös elokuvan nuorten kuvaamisessa henkinen kasvu on keskeinen. Nuori ihminenkin joutuu tekemään elämässään valintoja, joilla voi olla suuri vaikutus myös yhteiskuntaan.

Olimme katsomassa tätä elokuvaa kesäisenä arki-iltana. Katsomoon tuli nuoria aikuisia, lapsiperheitä ja turisteja lapsineen. En ollut Narnian ensi-illassa enkä ole lukenut siitä, joten en tiedä, oliko se Suomessa suuri media-tapahtuma niin kuin monissa muissa maissa. Lontoossa Prinssi Kaspianin ensi-ilta oli kaikkien aikojen mahtavin ensi-ilta.

Tässäkin Narnia-elokuvassa käytettiin edellisestä elokuvasta tuttuja mytologisia hahmoja ja eläimiä. Kentaurien ensiesiintyminen oli elokuvassa hätkähdyttävä.

Mitä muut kirjoittavat Prinssi Kaspian -elokuvasta blogeissaan:

15 Credibility Street toivoo, että elokuvaa-arvostelevat kriitikot kertoisivat, ovatko lukeneet Narnia-kirjat. Erittäin hyvä huomautus, sillä eivät näytä useinkaan lukeneen. Mutta toisaalta, elokuva on elokuva ja sitä voidaan arvostella juuri sellaisena kuin se on.

Ei kommentteja: